Machete on ohjaaja Roberto Rodriguezin toinen puhdas yritys luoda eksploitaatio-elokuva moderneissa olosuhteissa. Ensimmäinen yritys oli Quentin Tarantinon kanssa tehdyn Grinhousen parempi puolisko, Planet Terror. Kyseissä tuplaelokuvassa maailma näki ensikertaa Macheten, tuon arpinaamaisen veijarin jolla on mieltymys tiettyä terä-asetta kohtaan, mutta ainoastaan vain lyhyessä feikki trailerissa. Macheten promopätkä oli kuitenkin sen verran suosittu ja vakuuttava että se sai dollarin kuvat kiilumaan Hollywoodin isojen pamppujen silmissä. Tämä visio johti siihen että 2010 vuoden loppupuolella teattereihin tuli meksikolaisesta kovanaamasta kertova elokuva joka (ohjaaja Rodriguezin mukaan) käytti 99% trailerin materiaalista kertoessaan Macheten tarinan.

Meksikon poliisin erikoisjoukoissa toimiva Machete toimii esimiestensä käskyn vastaisesti ja pyrkii pelastamaan kidnapatun nuoren naisen. Kuvioissa on kuitenkin mukana sankarin vanha tuttu huumepomo Torrez jonka ansaan Machete astuu. Hänen tytär ja vaimo maksavat tästä virheestä hengillään. Tarina jatkuu vuosien päästä Teksasissa missä laittomana duunarina työskentelevä Machete palkataan murhaamaan muukalaisvastainen senaattori McLaughlin. Kyseessä on kuitenkin toinen kerta lyhyen ajan sisällä kun Machetea huiputetaan. Nyt arpinaamamme on lavastettu salamurhan yrityksestä ja häntä jahtaa poliisin lisäksi joukko palkkatappajia. Tietenkin Torrez on kietoutunut jotenkin tähänkin vyyhtiin. Machete päättää leikata, viiltää ja vietellä tiensä kohti syyllisiä jättäen jälkeensä kasan luovasti tapettuja pahiksia.


Elokuva alkaa vahvasti, seuraten sitä edeltäneiden eksploitaatio-elokuvien jalanjälkiä, mutta rupeaa kompuroimaan hyvän intro pätkän jälkeen.
Elokuvan ensimmäinen ongelma on että saarnatessaan laittoman maahanmuuton paradoksia, se unohtaa viihdyttää katsojaa tasasin väliajoin. Machete on sullottu täyteen hahmoja mikä johtaa siihen että toiminta jää ikävän vähäiseksi. Tämä on ymmärrettävää kun elokuvassa on neljä pääkelmiä ja kolme "romanttisen kiinnostuksen kohdetta" mutta eikö vähemmälläkin olisi selvitty.

Esimerkiksi Sartana, April ja Von Jackson ovat juonen kannalta täysin turhia hahmoja joiden puuttumista ei juuri kukaan huomaisi. Pääsääntöisesti hahmot joita ei ollut alkuperäisessä trailerissa vaikuttavat jälkikäteen ja väkisin juoneen lisätyiltä. Don Johnson onnistuu pelastamaan roolin karismaattisuudellaan, mutta Jessica Alba näyttää että hänellä ei ole presenssiä tämänlaisia rooleja varten. Suuri miinus tulee digitaaliverestä. Tämän kaltainen raina vaatii kunnon gore-efektejä ja digi-versiot osoittavat vain tekijöiden laiskuuden.

Machete onnistuu viihdyttämään kun ruudulla on kunnollista toimintaa ja karismaattisia hahmoja. Veriset tapot, shokeeraavat vedot (esim. mimmi ottaa piilotetun kännykän mirristänsä) sekä Cheech Marinin ja Jeff Faheyn kohtaukset ovat luonnollisesti elokuvan parasta antia. Leffan huumori toimii välillä, mutta ei aina. Machetea ei voi kutsua parodiaksi, mutta siitä huokuu kieli poskessa asennetta, vaikka ei aina hyvällä tavalla. Samanlaista epätasaisuutta on havaittavissa myös elokuvan visuaalisessa puolessa joka on sekoitus mielenkiintoisia dynaamisia kuvakulmia ja standardi "Kauniit ja rohkeat-dialogi" otoksia.

Macheten esikuvana olivat huonot b-elokuvat, mutta onneksi leffa on esikuviansa ripauksen viihdyttävämpi. Ikävä kyllä elokuvasta olisi saanut vielä paljon enemmän irti jos sen asenne olisi ollut oikeiden eksploitaatio-pätkien tasolla ja se olisi lukuisten hahmojen lisäksi tarjonnut muutaman yllättävän juonenkäänteen. Machete elokuvana ei ole niin hyvä, kova tai mielenkiintoinen kuin sen (alkuperäinen) traileri, mutta tämä on kyseisen genren leffojen luonne.

Saamamme palautteen perusteella joudumme vielä sanomaan tämän: Machete on kokonaisuutena parempi kuin osiensa summa - huomattavasti parempi. Me ehkä petyimme elokuvaan, mutta silti Machete oli viihdyttävä, siksi leffa sai OK-arvosanan.

Machete ei ole ainoa Grindhousen feikki trailereistä oikeaksi elokuvaksi päätynyt pätkä. Hobo With The Shotgun-elokuva, pääroolissa Rutger Hauer, rantautuu suomeen todennäköisesti tämän vuoden puolella DVD/Blu Ray-muodossa. Nyt vain sormet ristissä toivomaan että Werewolf Women Of The SS saa vihreätä valoa Hollywoodissa.
| Jaa salihousujen ilosanomaa: |