Raumanmeren juhannus kohtaa Gonzo toimittajamme
Bajamajoista vuotavat nesteet muodostavat epämiellyttäviä puroja. Maa on täynnä pulloja ja kertakäyttöastiastoa. Kookas nisäkäs populaatio on vallannut paikallisesta ekosysteemistä alueen joka on liian pieni ylläpitämään sitä. Nimellisesti kyseessä olisi ympäristökatastrofi jos yhtälöön ei yhdistettäisi runsasta alkoholin käyttöä ja suomalaista pop-musiikkia. Olen Raumanmeren juhannus festareilla, on vuosi 2005 ja minä olen komentaja Kuula.
Tabula Rasa
Kysyin alueelta tulevilta henkilöiltä kuinka pitkä matka pääportille olisi. Vastaukset olivat asteikolla 2- 5km, ajallisesti tämä tarkoitti 1-3 tuntia. Olin jalkautunut autosta joka seisoi loputtomalta tuntuvassa hitaasti liikkuvassa letkassa. Ilma seisoi, ainoastaan hetkittäin pystyi tuntemaan armollisen tuulen henkäyksen. Aurinko säteili lämpöä armottomalla teholla. Läheiseltä tähdeltä singonneet massattomat energia partikkelit polttivat ihoa ja ennen kaikkea hermoja. Maksulliset parkkipaikat ovat täynnä. Vesi on loppu. Kaljaa ei ole.
On kuuma. Pienissä kojuissa myydään rihkamaa ja rasvaista ruokaa. Lukuisista lähteistä kantautuva musiikki, puhe ja huudot yhdistäytyvät kaiken saartavaksi äänimereksi. Eltaantunut kalja haisee kaikkialla. Kaikki on juuri kuten pitääkin.
Koristepalmut reunustavat hiekkarannan kaistaletta jonka varrelta löytyy lisää myyntikojuja, r'n'b cafe ja karaoketeltta. Ilma on pölyistä ja kuivaa. Säästän kameran linssiä toistaiseksi ja lähden kaveri seurueen mukana kohti päälavaa.
Born to Run
Lauri Tähkä ja Elonkorjuu aloittavat settiään. Siirryn seurueen mukana päälavan läheisyydessä sijaitsevaan nurmikkoiseen mäkeen.
Kaipaan kapteeni Planeettaa. Jos hän olisi paikalla käyttäisin korkea arvoisemman fiktionalisen henkilön määräysvaltaa ja komentaisin ympäristösankarin siivoamaan saastaiselta näyttävän alueen. Hän ei kuitenkaan ole täällä joten levitän infolehden puolikkaan maahan ja lasken pakarani sen päälle.
Jonna Tervomaan esiintyessä minua ympäröivä universumi alkoi muuttumaan kauniimmaksi ja miellyttävämmäksi. Ilma oli lämmin ja kaikkeus lepäsi Zen -tilassa. Tyttöbändi nimeltä Tiktak muutti kuitenkin kaiken.
Heidän voimakas tyttöenergia alkoi vetämään ihmismassoja puoleensa. Sadat jalkaparit potkivat ilmoihin hiekkaa kun väkeä ilmestyi paikalle jokaiselta ilmansuunnalta. Mikä näissä nuorissa naisissa kiehtoo näin suurta ihmisjoukkoa? Musiikki se ei taida olla. Ehkäpä rinnat? Heillä ei ole niitä enempää kuin keskiverto esiintyjillä, lukumäärästä en voi olla varma, mutta veikkaisin n 2,0 per henkilö. Viimeaikaisten dna-teknologian läpimurtojen ansiosta luku voisi olla jopa 6 per esiintyjä... mutta tästä ei enempää.
Mutageeneistä voimakkain, etanoli, alkoi vaikuttamaan yleisössä. Osa ihmisistä rupesi ison E:n vaikutuksesta hiljalleen ja salakavalasti muuttumaan kusipäiksi. Näitä ihmisten irvikuvia oli yllättäen edessä, takana ja molemmilla sivuilla. He tönivät, kaatuilivat, heittivät pullojaan ja luulivat maailmaa omakseen. Humalaisia kestää kaikki, kusipäitä ei kukaan. . .
Ihmisten ja kusipäidenjoukkio oli pian kasvanut liian suureksi. Kriittinen massa oli saavutettu. Oli lähdettävä ennen ratkaisevaa iskua joka ruokkisi ennalta arvaamattomia ketjureaktioita, tuo isku tulisi Apulannan muodossa.
Tie takaportille oli raivattava vastavirtaan ihmisjoen läpi. Taklaus, askel, taklaus. Tarkistuspisteen takana odotti kookas ihmisjoukkio jota ei voitu päästää sisälle täyden areenan takia. Karkureita ei onneksi ammuttu joten pääsin livahtamaan Rauman keskustaan josta löytyi mukava baari.
Deus Ex Machina
Baarin sohvatuolilta on kuitenkin noustava, sillä Judge Jules on nähtävä. Kyseessä on suuri nimi joka esiintyy mecano beachillä, Suomen suurimmassa ulkoilma diskossa. Takaisinpäin kävellessä päivän tiedusteluissa arvioitu 2-5km matka paljastuu kilometrin mittaiseksi pikku taipaleeksi jonka mukavasti kävelee viileässä yöilmassa.
Raumanmeren taivaalle oli kerääntynyt pilviä juuri tarpeeksi peittämään juhannuksen yö auringon. Mecano beachin valotaulut näyttävät vakuuttavilta tummaa yötä vasten. Näiden screenien edessä työskentelevät esitanssijat. Neonpalmujen alla Eddie Halliwell soittaa kunnon pauketta.
20 minuuttia JJ:n settiin. Suuntaudun kohti erotiikka aluetta. Myynissä on boobie inspector -lippiksia, kumisia alusvaatteita ja private strippausta. Lavalla ei ole ketään riisuutumassa. Maa on tahmeaa. Palaan mecano beachille.
Eddie Halliwell jumittaa. Setti on samoissa vaiheissa kuin 20 minuuttia sitten, mutta tämä ei kuitenkaan yleisöä häiritse. Missä on Judge Jules? Hänen olisi pitänyt aloittaa jo 30 minuuttia sitten. Tavanomaisesta poikkeavien kemikaalien käyttäjät rupeavat erottumaan yleisöstä.
Eddie Halliwell osoittaa hallitsevansa dj hommansa, mutta se ei riitä. Minun on lähdettävä. Kävellessäni poispäin kuulen kun JJ kuulutetaan lavalle. Hän on 40 minuuttia myöhässä. Takanani kaartuvalla taivaalla räjähtelee ilotulitteita. Menen nukkumaan.