RMJ, sää ja melankolian juuret

House of the Rising Sun

Karaoke teltassa on meno päällä. Kuulen maailmaa mullistavan tulkinnan Cèline Dionin My Heart Will Go On kappaleesta. Kuvitelkaa suomalainen mies jolla on ryyppyputken kolmas päivä menossa , antamassa kaikkensa joka ikiseen sanaan, välittämättä oikeanlaisesta hengittämisestä, nuoteista tai häpeästä. Nauran ääneen ja pyyhin ilon kyyneleet silmäkulmista.

Näinkö Irinan keikan? Kamerassani on kuvia tuosta keikasta joten olettaisin olleeni paikanpäällä. Kertooko tämä jotakin esityksestä vai kenties minusta?

Hearts and Minds

Ajelehdin jossain kylmien tuulten armoilla. Aurinko alkaa paistamaan pilviseltä taivaalta. Hiljalleen taivaalla sijaitsevat vesihöyry kasaantumat hajoavat pitkin ikuisuutta kaartuvaa ilmakehää. Aurinko ei kuitenkaan lämmitä, vilu on kaikkialla läsnä.

Löydän itseni päälavan läheisyydestä. "Tämä säätiö ei jaa rahaa. Se jakaa musiikkia." Simo Frangen ilmoittaa Ismo Alanko säätiön paikalle. Ihmisiä on saapunut runsaasti. Käsiä nousee ilmaan.

Kylmä saa jalkojen lihakset supistumaan. Suomalaisen pop/rock musiikin tahdissa ei voi kunnolla liikkua. Sen mukana voi itkeä, laulaa, huojua ja hyppiä. Tanssia sitä ei voi edes Aira Samulin ekstaasilla ja amfetamiinilla huumattuna. Melankolialta haisevista juurista syntynyt musiikinlaji saa harvemmin edes jalan väpättämään. Maija Vilkkumaa osoittaa että on ansainnut paikkansa suomalaisen populaari musiikin kuningattarena. Jalkani lyö tahtia. Yleisö elää.

The Greater Good

R´n´B alue on täynnä. Ihmisiä ei päästetä sisälle. En pääse näkemään Rähinää eli Elastista, Isoa H:ta, Kapasiteettiyksikköä, Trilogiaa tai muuta jengiä. Vittu vitun vittu! Pohjalaisessa valiteltiin että kaikki halukkaat eivät päässeet Scooterin keikalle. Jos pohjalaisella olisi ollut oikea rock´n´roll toimittaja paikan päällä se sanoisi samaa kun minä: Millekään isoimmalle keikalle ei pääsyt kaikki halukkaat ja ihmisten käännyttäminen Scooterin keikalta on humanitäärinen palvelus. Pohjalainen, minä tulen ja syön teidän pienet ja pelokkaat toimittajat! RAUGH!

Neljää ruusua oli tarkoitus seurata päälavan oikealla puolella sijaitsevalta kalliolta. Muuhun paikkaan ei ollut mitään asiaa. Voimani ovat poissa enkä jaksa enää töniä tietäni ihmisten läpi. Minun ja bändin välinen kulma on sitä luokkaa että heitä en näe. Kylmä tuulenvire kiertää paljasta kalliota. Hyvästi RMJ.

Whatever the Case May Be

Loppuvedossa voin todeta että valitan tekstissäni huomattavasti ottaen huomioon kuinka hauskaa minulla oli. Toisaalta jos huomio lippujen, majoituksen ja matkojen kustannukset valittamiselle löytyy kyllä aihetta. Maksettuani n. 72 euroa festari lipusta tulisi minulla olla mahdollisuus nähdä haluamani esiintyjät. Ahneus taisi pesiä jonkun mieleen ja tämän seurauksena lippuja oli myynnissä liikaa. Tämä näkyi mm. autojonoissa ja liikkumisvaikeuksissa festarialueella.

Päälavan esiintyjä kaartia saisi myös monipuolistaa. Suomipoppia suomipopin perään ei paperilla ole välttämättä huono idea, mutta käytännössä tämä on turhan tylsä vaihtoehto. Välillä olisi hyvä saada jotakin räväkämpää!

Alueen roskaisuus oli täysin festarikansan syytä. Roskiksia löytyi joka nurkan takaa, joten hyi roskaajille. Luonto tulee ja vetää teitä turpaan.

Ilmasta ei voi syyttää ketään (vaikka vielä aktiivisesti etsin syyllisiä).